Collie on oivallinen koira lapsiperheeseen, sillä se tulee hyvin toimeen pientenkin lasten kanssa. Se on kärsivällinen ja suojeleva leikkikaveri. Collie sopii myös ulkoileville ihmisille. Se jaksaa väsymättä vaeltaa marjaretkillä metsissä ja juosta mukana hiihtoretkillä. Colliella ei ole voimakkaita metsästysvaistoja, joten sen voi ottaa huoletta mukaan mihin vain. Sen vuoksi collie tulee hyvin toimeen muiden eläinten kanssa, jos se tottuu niihin pienestä pitäen. Colliesta on tulossa yhä suositumpi harrastuskoira, näyttelykoirana se ollut suosittu jo vuosia. Pk-kisoissa ja tokokentilläkin sitä nähdään yhä enemmän, ja agilityradoilla collie on näyttänyt kyntensä - siellä sen vilkkaus ja ketteryys antavat etumatkaa.Collie nauttii myös takkatulen loimussa makaamisesta. Ennen kaikkea se on onnellinen saadessaan olla ja toimia rakkaiden ihmistensä kanssa.

Collie tunnettiin Suomessa aiemmin nimellä Skotlanninpaimenkoira, mutta 1980-luvun alusta Suomen Kennelliitto virallisti rodun nimeksi Collie. Rodun harrastajat tosin olivat käyttäneet tätä nimitystä jo vuosikymmeniä.

Suomessa Collien suosio on kasvanut tasaisen varmasti viime vuosina. 90-luvun ajan ovat rekisteröintiluvut olleet keskimäärin 1500 pitkäkarvaista collieta vuodessa, lyhytkarvaisia on rekisteröity noin 120 koiraa vuodessa.

Ikävä kyllä ei rekisteröintitietoja rodun varhaisemmilta vuosilta ole säilynyt. Ensimmäiset colliet tuotiin Suomeen tiettävästi jo vuonna 1888.

Rodun varhaishistoria

Nimi collie on yhtä suuren hämärän peitossa kuin rodun alkuperäkin. Nimi on tavattu monella eri tavalla, mm.coll,colley,coally ja coaly. Keltit, jotka ensimmäisenä asettuivat asumaan Brittein saarille, puhuivat gaelin kieltä. Tässä kielessä sana collie tarkoittaa hyödyllistä, mikä kuvaisi hyvin paimentamiseen käytettyjä koiria. Kaikista todennäköisin selitys kuitenkin löytynee sanasta col,joka tarkoittaa yksinkertaisesti mustaa. On myös mahdollista että rotua on alettu kutsua nimellä colley, samannimisen mustapäisen lammasrodun mukaan, joka on ollut yleisin skotlannissa. Sanaa colley käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1617, nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa collie vasta 1900-luvun alussa.

Collien alkuperästä ei ole aivan varmoja tietoja. Suurin osa koko Euroopan maatilojen ja kaupunkien koirista oli niin epämääräisiä ja mitäänsanomattomia, ettei kukaan viitsinyt nähdä vaivaa niiden eteen. Aatelisten metsästys-ja tappelukoirat saivat sen sijaan osakseen suurempaa arvostusta, ja niistä on säilynyt enemmän myös kirjoitettua tietoa. Jo tuhansien vuosien ajan ihmisellä on asettuessaan uudelle asuinsijalle ollut mukanaan lampaita ja koiria niiden paimentamiseen. idästä länteen, Turkista Irlantiin, esiintyi sama perustyyppi, jota kutsutaan nimellä pronssikoira. Sen esi-isät olivat vanhimpia maatilojen ja kaupunkien koiria. Näistä koirista on todisteita 8000 vuoden takaa, ja ne olivat ensimmäisiä eurooppalaisia lammaskoiria. Mutta kun laumakoko suureni ja vaara susien ja ihmisrosvojen hyökkäyksiin kasvoi, tämä koira ei kyennyt suojelemaan laumaa. Sen vuoksi pronssikoira risteytettiin suden kanssa ja tämän risteytyksen tulos jatkoi paimenkoiran töitä. Uskotaan että tämä risteymä levisi kautta koko euroopan ja tunnettiin Englannissa nimellä cur-dog. Kun aikojen kuluessa suurpedot ja myös ihmisvarkaat vähenivät, todettiin että nämä koirat olivat liian vaarallisia, raakaluonteisia ja kalliita pitää, ja siksi haluttiin saada aikaan luonteenmuutos. Takaisinristeytysten avulla palattiin takaisin lempeäluonteiseen lammaskoiraan koko länsi-euroopassa ja myös englannissa, missä tämä siirrosvaihe osui vuosille 1300-1400.

On olemassa useita teorioita collierodun esi-isistä; yhden teorian mukaan 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa Islannista tuotiin koiria Englantiin; jotkut väittävät että collie olisi näiden koirien suora jälkeläinen.
Todennäköisesti Collie on syntynyt vanhoista brittiläisistä koirista.

Paimenkoiria tarvittiin myös moneen muuhunkin tehtävään kuin lampaiden paimentamiseen. Roomalaiset toivat Englantiin myös suuremman,kovaluonteisemman koiratyypin, jota käytettiin karjan, hevosten ja suurten lammaslaumojen paimennukseen Mustanmeren alueella. Niistä käytettiin nimitystä Bear-skinned, millä viitattiin niiden karvapeitteeseen. Niiden päällyskarva oli tiheä, kova ja täysin vedenpitävä. Aluskarva oli pehmeää ja tiheää ja suojasi niin kuumalta kuin kylmältäkin. Sen jälkeen tuotiin Pohjois-Afrikasta koiria, joita risteytettiin edellisten kanssa, jotta aikaansaataisiin parempiluonteisia, pehmeämpiä koiria, joiden turkki olisi vähemmän tiheä, mutta silti säänkestävä.

Suosion nousu

Ylipäätään näihin piha-ja paimenkoiriin ei kiinnitetty suurtakaan huomiota. Käännekohta tuli eteen 1800-luvun puolivälissä, kun kuningatar Viktoria kiinnostui rodusta ja otti sen suojelukseensa. Kuninkaalliset ja aristokraatit ovat aina luoneet muotisuuntauksia, ja on varmaa, että heidän kiinnostuksensa on vaikuttanut rodun suosioon.

Lyhytkarvainen Collie Suomessa

Historia alkoi tammikuussa 1977, kun Marita Axi, kennel Sunsweet, tuotti Ruotsista lyhytkarvaisen tricolour nartun. Läntisessä naapurimaassamme lyhytkarvainen collie oli nähty ensimmäisen kerran jo 1913, mutta rodun määrätietoinen kasvatus alkoi samoihin aikoihin kuin suomessakin, lähtökohtana samat koirat ja linjat. Nartun kasvattaja oli Birgit Jeneby, Kennel Glennfield´s. Nykyisin Birgit asuu englannissa, kasvattaa Trevor Haywardin kanssa maailmankuuluja lyhytkarvaisia collieita kennelnimellä Foxearth.

Ensimmäinen suomalainen lyhytkarvapentue syntyi em.tuontikoiralle 4.12.1977. Siitä syntyi mm. Sunsweet Fancy Black, jolla Birgitta Hansson aloitti kasvatustyönsä kennelnimellä Dalimattas.